En helt ärlig blogg

Jag har gjort ett arbete om guldsmide på finska, och jag kommer att lägga in det här.

3. Johdanto:

Aion kertoa kultasepän työstä koska olen itse ajatellut opiskella kultasepäksi, sekä siksi että se on minusta kiinnostava ala. Materiaali on peräisin Internetistä sekä haastatteluista. Työtapani on ollut ottaa yksi asia kerralla ja yrittää saada niin hyvän koosteen tiedoista kuin mahdollista, sekä kertoa ja tutkia sitä mikä kiinnostaa minua erityisen paljon.

4.1. Teoreettisen osan alkusanat

Kultasepän työ on monipuolista jalometallien käsittelyä koruiksi, koriste esineiksi ja käyttöesineiksi. Seppä käyttää erilaisia menetelmiä muokatakseen jalometalleista haluamakseen muotoon, esimerkkejä menetelmistä ovat muun muuassa metallien sekoittaminen, valaminen, prässäys, kaivertaminen sekä juottaminen. Suomalaiset kultasepät taitavat myös emaloinnin ja kivien istuttamisen. Ennen vanhaan kultasepäksi päästäkseen piti olla oppipoikana ja kisällinä useita vuosia eri mestareiden opissa, nyt eri oppilaitokset vastaavat ammattiin kouluttautumiseen.

4.1.1. Historia

Kultasepäntyötä luullaan vanhimmaksi metallityöksi. Jo muinaisista joenuomista löydetyt kultahiput herättivät kiinnostusta ja pian tiedettiin jo niiden ominaisuudet. Kulta on, kuten varmaan tiedätkin, liian pehmeä ja painava asekäyttöön mutta koriste esineenä se oli vallan mainio jalometalli. Maailman vanhimmat kultaesineet löytyvät faaraoiden haudoista, Bulgariassa jne. esineet voivat olla valmistettu jo 4000 eaa. mutta vaikuttavin löytö on Sumerilaisen Ur-kaupungin kuninkaan ja kuningattaren haudoista löydetyt esineet. Paperinohuesta kultalevystä on pakotettu kuninkaan päänsuojus, Kultainen tikari, veistetty sinisestä lapis lazuli-kivestä kultakoristein sekä tikarin tuppi joka on filigraani- ja granulointi työn mestariteos. Kuningattaren kukka-aiheinen tukkakoriste on hienostuneiden kullasta pakotetuttujen lehtien ja kukkien täyttämä sekä karneoli ja lapis lazuli jalokivillä koristettu.

Keskiaikana kultasepät olivat jakautuneet eri kiltoihin ja koska ihmiset toivat heille kultansa kuitin vastineeksi he toimivat myös eräänlaisena pankkina. Eri sepät kuuluivat eri kiltoihin. Esimerkiksi kultasepille, hopeasepille ja jalokivisepille oli eri killat ja killoissa pidettiin kirjaa eri seppien ”nimimerkeistä”. Tätä menetelmää käytetään yhä tänä päivänä.

4.1.2. Koulutus

Ennen vanhaan kultasepäksi haluavien piti olla oppipoikana ja koesellinä useita vuosia oppiakseen ammatin. Nykyään kultasepäksi voi opiskella eri kouluissa ympäri maailmaa.

Suomessa olevat koulut ovat:

- Lahden ammattikorkeakoulu / Muotoiluinstituutti

- Lahden käsi- ja taideteollisuusoppilaitos

- Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus

- Kelloseppäkoulu

Lisäksi on olemassa eri sepäntöihin valmistelevia koulutuksia, esimerkiksi Tammisaaren artesaani koulutus.

 

4.1.3. Materiaalit

Kultasepän työssä käytetään enimmäkseen jalometalleja kuten kultaa, hopeaa sekä erilaisia sekoituksia. Jalometallit kuten kulta ovat usein aivan liian pehmeitä käytettäväksi, joten ne sekoitetaan muiden aineiden kanssa. Metallien sekoittaminen käytetään myös tapana saada oikea värisävy, muokattavuus tai jotta kustannukset pidettäisiin alhaalla. Esineet voidaan myös pinnoittaa värisävyn saamiseksi tai korostaakseen erilaisia kiviä. Yleisimmät jalometallit joita käytetään ovat :

Keltakulta:
Keltakulta on oikeastaan kullan, kuparin ja hopean sekoitus jota voidaan seosaineiden suhteita muuttamalla muuttaa väriä vihertävästä punertavaan.

Valkokulta:
Keltakultaan lisätään nikkeliä tai palladiumia värin muuttamiseksi, nykyään nikkelinkäyttö on rajoittuneempi kuin ennen. Nikkeliä käytettäessä tarvitaan myös jonkinlaista pinnoitetta.

Platina:
Platina muistuttaa väriltään valkokultaa mutta on monin kerroin kestävämpää.

Hopea:
Hopeassa käytetään usein kuparia seosaineena, ja hopeaesineet voivat olla nikkelillä päällystettyjä tummumisen estämiseksi.

On myös olemassa muita keltaisia metalleja kuten messinki, pronssi sekä kultadublee. Näitä on välillä kultasepällekin vaikea erotta kullasta. Muita valkoisia metalleja ovat Palladium, titaani, tina ja alpakka eli uushopea. Alpakka on hopean värinen metalliyhdistelmä joka maistuu pahalle, sen erottaa hopeasta eteenkin maun perusteella, jalometallit evät nimittäin maistu miltään.

 

4.1.3.1. Leimat

Jalometalleissa on aina leimat. Suomessa leimauksista on annettu määräyksiä jo 1400-luvulta. Ensin vaadittiin tekijän nimileima, sitten vuosileima ja myöhemmin myös paikkakuntaleima. Joissakin vanhoissa jalometallituotteissa voi olla myös sahalaitakuvio joka on merkki esineen tarkistamisesta. Omistaja/ostaja voi tarkistaa esineen jalometallipitoisuuden ja alkuperän nimileimojen perusteella, esim. Tukesin sivuilla www.tukes.fi:ssä. Jalometallituotteiden leimaus on erittäin tärkeää ja sitä valvotaan tarkasti. Oman nimileiman saamiseksi pitää jättää hakemus Tukesiin, sekä tehdä testi leima joka pitää täyttää tietyt ehdot. Jos hakemus hyväksytään, on joka kolmas vuosi lähetettävä erillinen hakemus oman nimileiman ylläpitämiseksi.

On olemassa monta eri suomalaisia leimoja, esim. nimileima, pitoisuusleima, tarkastusleima, vuosileima sekä paikkakuntaleima. Täydellisessä leimasarjassa on kaikki viisi leimaa.

Nimileima:
Nimileima on pakollinen ja se viittaa tekijään. Nimileima koostuu kirjaimesta tai kirjaimista, ennen v.2001 myös kuvioita käytettiin nimileimoina. Nimileimat rekisteröidään Turvatekniikan keskuksessa (Tukes)

Pitoisuusleima:
Pitoisuusleima on myös pakollinen leima joka näyttää mistä metallista on kyse sekä pitoisuuden. Soikea pohjamuoto tarkoittaa kultaa, suorakaide hopeaa ja salmiakin muotoinen pohja platinaa. Suomessa on tietyt määräykset eri aineitten pitoisuuksiin liittyen. Pitoisuudet merkitään promilleina, joten esim. 995 on sama kuin 99,5%

Tarkastusleima:
Tarkastus on vapaaehtoista, ja osoittaa esineen täyttävän kaikki vaatimukset, nykyinen leima voi korvata rekisteröidyn nimileiman.

Vuosileima:
Vuosileima on vapaaehtoinen ja kertoo valmistus- tai maahantuontivuoden, leima koostuu kirjaimesta ja numerosta, esim. B9= 2003, A2=1834 jne. Tarkistuksessa käytetään tiettyä taulukkoa.

Paikkakuntaleima:
Paikkakuntaleima on myös vapaaehtoinen ja sen avulla voidaan päätellä valmistuspaikka sekä suomalaisuuden. Vanhoissa tuotteissa leima kertoo tarkastuspaikan.

Ulkomailla esineet leimataan omalla tavalla, ja melkein joka valtiolla on omat merkinnät.

4.1.4. Työmenetelmät

Työmenetelmiä on monta erilaista, riippuen siitä minkälaista tuotetta tekee. Tänä päivänä tuotanto keskittyy massatuotantoon, minkä takia useimmat esineet ovat joko valetut tai prässätyt. Näitten lisäksi on olemassa erilaisia käsityötekniikkoja joista perustekniikoita ovat sahaaminen, viilaaminen, vasarointi sekä juottaminen. Muita, vaativampia työtekniikkoja ovat seuraavat:

Punonta:
Esimerkiksi erilaiset ketjut punotaan eri muotoisista ja suurista lenkeistä. Ohutta kultalankaa voi myös virkata, kutoa tai jopa nyplätä.

 

 

Emalointi:
Emaloinnissa koristetaan pinta eräänlaisella lasilla joka sulatetaan esineen pinnalle. Aito emali ei kestä iskuja joten usein käytetään muovisia jäljitelmiä.

 

Filigraani:
Filigraani on tekniikka jossa ohuita metallilankoja juotetaan yhteen, luoden pitsimäisen tuloksen jos sen kiinnittää kehykseen.

 

Pakottaminen:
Kolmiulotteisen kuvion saadaan muokkaamalla esinettä vuoroin kummaltakin puolelta punsseleilla, joiden metallia muokkaavat päät on muotoiltu eri tavoin. Saman näköisiä esineitä voi myös prässätä.

 

Niello:
Niellomassa on musta massa joka sulatetaan kiinni esineen pintaan tehtyihin syvennyksiin jotta saataisiin hienostuneen tai vanhan näköistä jälkeä. Voidaan myös käyttää korostamaan kaiverruksia.

 

Kaivertaminen:
Kaiverrus on monille aika tuttu. Kaiverruksessa voidaan esim. kirjoittaa nimen tai päivämäärän eri esineisiin. Kaiverrus tehdään koneella tai käsin. Käsikaiverrus on kauniimpaa ja kestävämpää, kun taas konekaiverrus antaa tasapaksua selvää jälkeä.

4.2. Käytäntöön sovellettu osa

Olen jo pari vuotta harrastanut pientä korujentekoa, mutta en jalometalleilla. Noin kahden viikon kuluttua voin aloittaa amatööri korujenteon oikealla hopealla. Olen kysellyt vähän eri tahoilta vähän kulta- ja hopea sepän työstä. Haastateltavana on ollut Thomas Holmström- kultaseppä joka on juuri avannut oman verstaan ja myymälän Helsingissä. Hänen lisäkseen olen myös ollut yhteydessä Lars Lundbäckiin- yksi Silverklubben sivun ylläpitäjistäsekä Kaisa Ryynäseen- kultaseppä Kalevala Korussa.

 

Thomas Holmström kertoo sivullaan itsestään tämän:

” Voin ylpeänä todeta olevani seitsemännen sukupolven kultaseppä, sillä jo isoäidin isoäidin isoisäni, Roland Mellin, oli niin aikaisin kun 1830-luvulla arvostettu kultaseppä. Menestystarina tosin loppui 1910-luvulla, eikä suvuissamme harjoitettu kultasepän ammattia kolmeen sukupolveen, miltei 100 vuoteen.

Aloitin toimintani vuonna 2004 opiskeltuani kolme vuotta Tammisaaressa ja vuoden Lahdessa. Ensimmäisen työpöytäni vuokrasin A. Tillanderin verstaalta Helsingin Aleksanterinkadulta, ja tein siellä töitä taitavien kultaseppien kanssa melkein viiden vuoden ajan. Vuonna 2006 valmistuin kultasepäksi, ja 1.12.2010 lähtien toimin omissa tiloissa osoitteessa Jääkärinkatu 3.”

 

Kaikki joiden kanssa olen ollut yhteydessä ovat olleet erittäin ystävällisiä ja toivottaneet onnea matkaan. Tulen vielä puhumaan ainakin Lundbäckin kanssa ja ehkä myös Holmströmin kanssa joskus toiste.

5. Loppusanat ja työ arviointi

 

Olen ollut kiinnostunut kultasepänalasta jo pitkään, tiedän että minulla on ollut siitä lyhyt esitelmä joskus aiemmin, mutta nyt sain tilaisuuden tehdä aika kattavan työn josta opin itsekin enemmän, joten tartuin tilaisuuteen. Olen oppinut paljon leimoista, mikä on aika kiinnostava asia. Lisäksi työ on saanut minut tilaamaan hopeaa sekä vähän työkaluja jotta voin aloittaa pientä hopeatyötä jo tässä vaiheessa.

En ole vielä saanut kaikkia vastauksia haastatteluista mutta muuten työ on sujunut aika hyvin. On ollut hauskaa ja kiinnostavaa oppia enemmän alasta ja yllätyin siitä kuinka helposti tietoa oli saatavilla. Ihmiset joiden kanssa olen puhunut ovat olleet erittäin avuliaita, ja odotan innolla että pääsisin tekemään erilaisia koruja ja käyttöesineitä. Lisäksi olen oppinut etten millään opi kirjoittamaan ”erilainen” yhdellä L:ällä!

Efter en ganska lång bloggpaus är jag äntligen här igen. Ber om ursäkt för pausen, men har helt enkelt haft fullt upp.

Julen blir allt mer "lets get it over with" material, all julmats ätande och klappöppnande vat över före kl.18 på kvällen. Jag antar att det har med åldern att göra, man vet att man får julklapparna inom sin tid, utan att man springer och gnäller på mamma eller pappa hela tiden.

Julklapparnas karaktär ändrar också. Jag fyller snart 18 år, julklapparna är i enlighet med det. Kaffekokare, vattenkokare, brödrost (har redan en), pengar, strumpor........Skönt att få mindre att fundera på tills man flyger ut ur boet, men inte är en kaffekokare något man hoppar i taket av förväntan för. Uppskattat iaf ;P Dessutom tecknepapper i olika storlekar, tack kära gudmor!, samt ett större serveringsfat i samma serie som koppar m.m. av kära gudfar. Nu fattas bara lägenheten ;P

Nu är julen över och förhoppningarna till nyåret tar fart. Min ända önskan till nyåret är att jag får fira det med min kramiz, men vi får väl se med den saken ( är ett tag sedan vi träffades)

sen, den 10. Januari. Min 18 års födelsedag. PÅ EN MÅNDAG! åja, jag är inte en alkohol missbrukare precis, men nog stör det mig att måsta gå till skolan då ändå. Gymnasie. Gymnastik, jippie! Hoppas kompisarna hittar på nå roligt då, annars blir det lika lamt som julen -.- nej hohho!

Ja, har massor att göra det här lovet, måste läsa på dspanska och ryska, göra några arbeten osv. smart att lämna allt till jullovet....not. ;P

nåja, tjena mors gökar!

Gör ryskaläxor.....

Veckans bok är "en levande själ" av P.C. Jersild
en utomordentligt läsbar bok!

Jag har verkligen haft en udda lilla-jul. Vanligtvis firar vi första advent med minijul, det vill säga chokladtomtar och julkalendrar i alla möjliga former. Den här gången var mamma på arbete, jag for med sötnosen till hans mamma och hälsa på (mamman, systern och kusinen samt husdjur) vilket var riktigt mysigt. Sen bar det av till sötnosens kompisar! Det, må jag säga, var annorlunda! Alla i ett litet rum framför Toy Story 3.....moget? nej, men kul.

Ett sånt mysigt gäng! Hah, där fanns visst en udda fågel som inte annars brukar finnas där vad jag hört. Pratsam figur.

Å så den lurviga, den smarta, den annars bara trevliga, de tysta... Gulliga är de i alla fall. Fast visst var det avigt att vara enda tjejen i pojkgänget. som dessutom (vad jag vet) är i genomsnitt 3 år äldre än jag. Mysigt.

Kom hem kl 2 på natten. Det var en udda, men trevlig lilla-jul!

Är aningen rastlös, skall fixa på filosofi uppsatsen förre jag lämnar in den pånytt. Vad skiljer människan från djur?

Pictures near my home.

Ojojoj, var just inne på världens bästa sida för den som söker roliga/kluriga/mysiga/intressanta julklappar eller bara något extra till sig själv! Mulletoi.com har allt möjligt och lite till;

 

Allt från skräckinjagande dusch-draperier, minivideokameror, uppblåsbara dockor (!), smarta väckarklockor, svordomsboxar, vinflasks lås/klurigheter, med flera ända till inrednings detaljer, strobo-ljus, uv-lampor, dj-kit, mikroskop, pruttkuddar och spel samt dryckes spel saker. Man skulle kunna surffa vidare i all oändlighet!

Tappar du bort dina nycklar? Nu kan du vissla, å de svarar! vill du ge en oförglömlig present, Dig, till present åt din pojkvän? Eller vill du jäklas med arbetskamrate eller till och med ge en hint till en vän att sluta röka? Det finns allt och lite till, ideér som räddar en från julklapps stressen!

Ahh, älskar geografi, nu är det kursprov för kursen "Riskernas och möjligheternas värld" det vill säga katastrofkursen.

I kursen så behandlas alla möjliga hasarder, dvs. risker. Land luft och hav har alla sina risker. de drabbar lokalt, nationellt, kontinentalt och globalt.exempelvis miljörisker, naturkatastrofer m.f.

Det kan vara jäkligt deprimerande ibland, med tanke på att storleken då faran oftast räknas i förstörelse å lik. Underbart eller hur?

Nu skall jag plugga, så ni får klara er själva ett tag.

Funderar på att starta en blogg på engelska, dels för övning och dels för att experimentera lite, vad tror du? Är det helt korkat eller?

Den uråldriga klassiker Dracula. Vad kan man säga?

Ett obligatoriskt teaterbesök betydde följande saker för mig idag:

Alla dessa fördömda kedjemeddelanden! De finns överallt, och de kan bli väldigt jobbiga med tiden. Tidigare kom dessa med snigelposten, tro det eller ej, men den traditionen har sakta dött ut då tekniken utvecklats och internet blivit allt vanligare.

Jag läste en gammal, men rolig bok häromdagen, "konsten att fånga en man." av Cathy Hopkins med illustrationer av Gray Jolliffe. Den är fullspäckad med humor, och med tanke på att den bara är 95 sidor lång så är den allt annat än svårläst. Där tas upp hur man agerar lockbete, vad olika typer är intresserade av, hur man verkar intressant/klok samt om männens sexfixering. alltsammans varvas med passande skämt och citat som t.ex. minidialogen
"Hon: Jag har hört allt om hur du är i sängen...
Han: Asch, det är väl inget...
Hon: Nej, det är precis vad jag hört."

Jag vill att andra skall få ha roligt åt denna bok, så jag kommer att skicka vidare den som ett kedjebrev, fast från person till person istället för via posten. HUR man skickar vidare är smaksak, men det behöver inte kosta något.

 

Hur många är de egentligen som ser på sin far med den där lilla glimten i blicken? Den som blottar alla känslor? Känslor om svek och förakt? Varför var du inte där för mig?

I en diskussion om roller i familjer och hur våra föräldrar påverkar oss kom det fram att få av de jag kände har ett "normalt " förhållande till sin far. Många föräldrar jobbar på kryssningsbåtar eller liknande och spenderar vart annan vecka till sjöss, "Jag har egentligen känt pappa i halva mitt liv, en vecka i taget" var det en som sa.

De flesta har just ingen kontakt med sina pappor, och en del har brutit kontakten helt. Man växer upp och tänker "min pappa är bäst i världen" men med tiden så ser man Jekyl and Hyde fenomenet. Det har visat sig att det finns ett samband med skiljda föräldrar och odrägliga farsfigurer i den här kompiskretsen.


Jag har, med tanke på dessa diskussioner, kommit fram till att det vi anser som normalt egentligen är ett ideal, så som man vill att det skall vara.

Det finns män där ute som är underbara pappor, men det finns de som borde ha fått mera undervisning i preventivmedel.

Oberoende hur usel du än är på att vara pappa, följ i alla fall dessa regler:

Jag vill passa på att tacka mina vänner för allt de gjort och inte gjort under den tid vi kännt varandra.

Hur ofta tackar man sina vänner egentligen? Nu menar jag inte att man tackar för att de räckt över sockret eller liknande, jag menar att man tackar för deras existens.

Jag har nog alldrig gjort det riktigt ordentligt, så: