Guldsmide för hela slanten
3. Johdanto:
Aion kertoa kultasepän työstä koska olen itse ajatellut opiskella kultasepäksi, sekä siksi että se on minusta kiinnostava ala. Materiaali on peräisin Internetistä sekä haastatteluista. Työtapani on ollut ottaa yksi asia kerralla ja yrittää saada niin hyvän koosteen tiedoista kuin mahdollista, sekä kertoa ja tutkia sitä mikä kiinnostaa minua erityisen paljon.
4.1. Teoreettisen osan alkusanat
Kultasepän työ on monipuolista jalometallien käsittelyä koruiksi, koriste esineiksi ja käyttöesineiksi. Seppä käyttää erilaisia menetelmiä muokatakseen jalometalleista haluamakseen muotoon, esimerkkejä menetelmistä ovat muun muuassa metallien sekoittaminen, valaminen, prässäys, kaivertaminen sekä juottaminen. Suomalaiset kultasepät taitavat myös emaloinnin ja kivien istuttamisen. Ennen vanhaan kultasepäksi päästäkseen piti olla oppipoikana ja kisällinä useita vuosia eri mestareiden opissa, nyt eri oppilaitokset vastaavat ammattiin kouluttautumiseen.
4.1.1. Historia
Kultasepäntyötä luullaan vanhimmaksi metallityöksi. Jo muinaisista joenuomista löydetyt kultahiput herättivät kiinnostusta ja pian tiedettiin jo niiden ominaisuudet. Kulta on, kuten varmaan tiedätkin, liian pehmeä ja painava asekäyttöön mutta koriste esineenä se oli vallan mainio jalometalli. Maailman vanhimmat kultaesineet löytyvät faaraoiden haudoista, Bulgariassa jne. esineet voivat olla valmistettu jo 4000 eaa. mutta vaikuttavin löytö on Sumerilaisen Ur-kaupungin kuninkaan ja kuningattaren haudoista löydetyt esineet. Paperinohuesta kultalevystä on pakotettu kuninkaan päänsuojus, Kultainen tikari, veistetty sinisestä lapis lazuli-kivestä kultakoristein sekä tikarin tuppi joka on filigraani- ja granulointi työn mestariteos. Kuningattaren kukka-aiheinen tukkakoriste on hienostuneiden kullasta pakotetuttujen lehtien ja kukkien täyttämä sekä karneoli ja lapis lazuli jalokivillä koristettu.
Keskiaikana kultasepät olivat jakautuneet eri kiltoihin ja koska ihmiset toivat heille kultansa kuitin vastineeksi he toimivat myös eräänlaisena pankkina. Eri sepät kuuluivat eri kiltoihin. Esimerkiksi kultasepille, hopeasepille ja jalokivisepille oli eri killat ja killoissa pidettiin kirjaa eri seppien ”nimimerkeistä”. Tätä menetelmää käytetään yhä tänä päivänä.4.1.2. Koulutus
Ennen vanhaan kultasepäksi haluavien piti olla oppipoikana ja koesellinä useita vuosia oppiakseen ammatin. Nykyään kultasepäksi voi opiskella eri kouluissa ympäri maailmaa.
Suomessa olevat koulut ovat:
- Lahden ammattikorkeakoulu / Muotoiluinstituutti
- Lahden käsi- ja taideteollisuusoppilaitos
- Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus
- Kelloseppäkoulu
Lisäksi on olemassa eri sepäntöihin valmistelevia koulutuksia, esimerkiksi Tammisaaren artesaani koulutus.
4.1.3. Materiaalit
Kultasepän työssä käytetään enimmäkseen jalometalleja kuten kultaa, hopeaa sekä erilaisia sekoituksia. Jalometallit kuten kulta ovat usein aivan liian pehmeitä käytettäväksi, joten ne sekoitetaan muiden aineiden kanssa. Metallien sekoittaminen käytetään myös tapana saada oikea värisävy, muokattavuus tai jotta kustannukset pidettäisiin alhaalla. Esineet voidaan myös pinnoittaa värisävyn saamiseksi tai korostaakseen erilaisia kiviä. Yleisimmät jalometallit joita käytetään ovat :
Keltakulta:
Keltakulta on oikeastaan kullan, kuparin ja hopean sekoitus jota voidaan seosaineiden suhteita muuttamalla muuttaa väriä vihertävästä punertavaan.
Valkokulta:
Keltakultaan lisätään nikkeliä tai palladiumia värin muuttamiseksi, nykyään nikkelinkäyttö on rajoittuneempi kuin ennen. Nikkeliä käytettäessä tarvitaan myös jonkinlaista pinnoitetta.
Platina:
Platina muistuttaa väriltään valkokultaa mutta on monin kerroin kestävämpää.
Hopea:
Hopeassa käytetään usein kuparia seosaineena, ja hopeaesineet voivat olla nikkelillä päällystettyjä tummumisen estämiseksi.
On myös olemassa muita keltaisia metalleja kuten messinki, pronssi sekä kultadublee. Näitä on välillä kultasepällekin vaikea erotta kullasta. Muita valkoisia metalleja ovat Palladium, titaani, tina ja alpakka eli uushopea. Alpakka on hopean värinen metalliyhdistelmä joka maistuu pahalle, sen erottaa hopeasta eteenkin maun perusteella, jalometallit evät nimittäin maistu miltään.
4.1.3.1. Leimat
Jalometalleissa on aina leimat. Suomessa leimauksista on annettu määräyksiä jo 1400-luvulta. Ensin vaadittiin tekijän nimileima, sitten vuosileima ja myöhemmin myös paikkakuntaleima. Joissakin vanhoissa jalometallituotteissa voi olla myös sahalaitakuvio joka on merkki esineen tarkistamisesta. Omistaja/ostaja voi tarkistaa esineen jalometallipitoisuuden ja alkuperän nimileimojen perusteella, esim. Tukesin sivuilla www.tukes.fi:ssä. Jalometallituotteiden leimaus on erittäin tärkeää ja sitä valvotaan tarkasti. Oman nimileiman saamiseksi pitää jättää hakemus Tukesiin, sekä tehdä testi leima joka pitää täyttää tietyt ehdot. Jos hakemus hyväksytään, on joka kolmas vuosi lähetettävä erillinen hakemus oman nimileiman ylläpitämiseksi.
On olemassa monta eri suomalaisia leimoja, esim. nimileima, pitoisuusleima, tarkastusleima, vuosileima sekä paikkakuntaleima. Täydellisessä leimasarjassa on kaikki viisi leimaa.
